On pakko saada ajatukset muualle ensiviikon tulevasta näytöstä,joten väkersin "jämä langasta" pikku elukoillemme tuollaisen putkilon tai miksi sitä nyt voisi kutsua!Gerbiili-pojat eivät nyt oikein ymmärtäneet tuon putkilon hauskuutta,tai sitten niillä kummallinen huumorin taju,kun repivät sen melkein heti kappaleiksi,mutta voin sanoa että ainakin teinne heille omin kätösin jotain!

Ja toinen näperrys,jolla yritän epätoivoisesti saada tuota surullisen kuuluisaa näyttöä mielestäni oli tämmöiset...Nuokin kartongit löyty kaapin pohjalta ja olipa hyvä että tuli käytettyä pois!Noh,nyt kun taas jauhan tähän tekstiin tuota sanaa NÄYTTÖ...ei näperryksistä tainnut ollakaan mitään hyötyä..päh...noh,kai siitä näytöstä sitten selviää!Hope so!

Tuli eilen illalla joku kummallinen päähänpisto,että täytyy saada kokeilla koti oloissa voikreemiä ja niinpä päätin tehdä täksi päiväksi ihan pikkuriikkisen kakun,ihan vaan sen voikreemin takia..heh!Pohja paistu uunissa yli(en ole koskaan sitä saanut vielä aikaseksi) ja täytteitä ei ollu,muuta kuin pakastimessa pitkään lojunu vadelmapussin puolikas...Mitä siitä nyt sitten keksis...Huomasin pöydällä olevan jäljellä kaksi yli hapanta appelsiinia ja totesin:NÄILLÄ MENNÄÄN...

Sisään laitoin siis soseutettua vadelmaa ja appelsiinia,sekä reilulla kädellä vaniljasokeria!Taistelin liivate jauheen kanssa,kun piti tuo melko löysä täyte saada pysymään kakun sisässä,ja keksin,että laitan sen irtopohja vuoan reunat siihen kakun ympärille ja vielä foliota...hyvin hyyty ja tuli sellanen pari senttiä sitä hyydykettä sinne sisälle!Tyttäreni kanssa maisteltiin sitä kummallista maku yhdistelmää ja voi juku...se oli aivan kuin joku ihanainen hedelmäkarkki!En olis uskonu sitä niinkin hyväksi!Mutta tällanen siitä sitten tuli!

Harmi kun ei ole koskaan kaapissa mitään koristeita tai muuta vastaavaa,mutta mehän tämä itse syödään,joten hällä väliä!

Täytyypä sen verran tuosta voikreemistä mainita,että en kyllä koskaan meinaa enää kermaa vatkata kakun koristeeksi...tuo kreemi kun säilyttää muotonsa,toisin kuin normi vispi kerma!Jos joku purstotus menee päin seiniä,kestää tuo kreemi edes takas vatkaamisen vaikka kuinka monta kertaa!Ja tuohon ei tartu mikään,esim liivate tai muu neste,koska siinä nimensä mukaisesti on paljon voita!Todella hyvä,voin suositella!

Meillä näyttö kohta lähestyy koulussa ja oli pakko testata kotona yhtä piirakkaa,tai lähinnä sitä taikinan kokoa ja sen suhdetta täytteeseen...ei oikein meinannu kotoa löytyä täytteeseen tarvikkeita,mutta kaivoin pakastimesta paketin kanan suikaleita ja pussin suikale kasviksia...

onnistu todella hyvin ja tuli jopa helkkarin hyvää niillä aneemisilla täytteillä...

Otin sitten kameran mukaan kouluun,kun väänsimme mokkakreemikakkuja,mutta kaiken kiireen ja härdellinen keskellä otin sitten omasta kakusta kuvan vasta kun se oli jo pakattu,eli tässä vain osaa päällistä näkyvissä

Tässä samasta pohjasta yms. tehty kakku...Tätä en itse tehnyt,mutta tässä näkyy miten kivat reunat kaikissa kakuissa oli!

Tämmöiset pojat,Jyry ja Hani, muutti meidän perheeseen tuossa viikko sitten....Tuo valkoinen on nimeltään Hani,oikea nimi oli Honey Fox ja täten tyttäreni päätti,että siitä tulee Hani!Hani on reilu kuukauden vanha,eli ihan vauva vielä..Hani on todella leikkisä,juoksee aamua iltaa,varsinkin yöllä,tuossa juoksupyörässä,hellyyttävän näköistä puuhaa.

Ruskea sai nimekseen Jyry,koska jyrsäisi(siinä nimen peruste) tytärtäni ensikosketuksessa sormeen.Jyry on reilu 2kk vanha,ei ole yhtään niin leikkisä kuin tuo Hani.Jyry on jo iso poika,kaivelee vaan tunneleita ja luulee pääsevänsä terraarion seinästä läpi.Hani käy sitten sotkemassa Jyryn aikaansaadun tunnelin tai juuri rakennetun pesän...Mainio parivaljakko,ei voi muuta sanoa!!!!

Ja tällaisessa mökissä he sitten päivänsä viettävät...

Tuota rekvisiittaa olis jos jonkinlaista tarjolla,mutta eihän tuohon terraarioon nyt paljoa mahdu,ja varsinkin kun tuo ruskea ryllää kaikki tuon purun peittoon!Meinaan silti kehitellä tuonne terraarioon vielä vaikka mitä,mutta hitaasti hyvä tulee:o)